Siihen melkein hukkuu. Siihen hiljaisuuteen ja siihen tunteeseen. Siihen, kuinka särkyy sisältäpäin, niin että se tekee fyysisesti kipeää.



Me harvoin keskustellaan niin  vakavasti. Minä en varmaan osaa enää edes puhua.



Hitaasti katoan maailmaani. Kuulen sanasi. Ne satuttavat. Ja minä vain toivon, että sinä syleilisit ja sanoisit, että minä selviän tästä.

Me katsotaan toisiamme silmiin. Mä meinaan purskahtaa itkuun, mutta puren huulta ja käännän katseeni takaisin sun kenkiin.