And we should consider every day lost on which we have not danced at least once - Friedrich Nietzsche

Mut mä tahdon vapauteen

Mut sanat mitä sanot halkasee mut kahtii
Saa mun pumpun lyömään samaa aikaa eri tahtii
Vaik tähä kaikkee tottuu
Jos tarpeeks kaua venaa ni tää kaikki loppuu
Ehkä mä ansaitsen tän enkä parempaa
Ulospäin te näätte vain mun tekohymyn kameraa

Vaikka kaikki kaunis murtuu
Oot aina siellä minne meen
Kaikkeen tottuu ja sydän turtuu
Mut mä tahdon vapauteen

tahdon sinut vällyihini nukkumaan
ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan
kipua


mä oon istunu vieres tuntenu sen paskan
sun katseesta näkee et sä oot kulkenu sen matkan


sano mitä varot, varo mitä sanot
jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot
enkä purkaa näit enää ikin kellekkään
vaik mun on melkein mahdoton hengittää

Ketään muuta ei varmaan kiinnosta, mutta koska itse hullaannuin, niin totta kai nää linkit päätyy myös tänne.

Siis kuten joku tarkkasilmäinen ja muistinen täältä huomasi, niin eräässä aiemmassa kirjoituksessa kerroin siitä, kuinka olen soittanut nokkista (nokkahuilua) 12 vuotta, ja jouduin valitettavasti lopettamaan kun siirryin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle amkiin. Ensimmäinen vuosi ilman soittotunteja oli helpotus, koska omaan tuhat muutakin vastuuta ja tehtävää, niin soittotuntien puute toi tilaa hengittää. Nyt olen kuitenkin erityisesti kesän konsertin ja uudelleen klassiseen nokkismusiikkiin rakastumisen jälkeen alkanut kaivata soittotunteja. Ja eilen leikittelin ajatuksella, että palaisin harrastukseni pariin ja katson, tekisinkö siitä vielä jotain enemmän. Tai siis että, miettikää nyt, kuin siistiä olisi sanoa olevansa ammattinokkahuilisti ;) ?

Eilen lukiessani tenttiin löysin vahingossa spotifysta seuraavan naisen, Dorothee Oberlingerin, joka on siis saksalainen nokkahuilisti. Soittaa tosi sielukkaasti ja omaa aivan järjettömän hyvän tekniikan. Ja mitä noita videoita eilen youtubesta katselin niin mun silmää viehättää myös hänen tapansa esiintyä. Vaikka ette ehkä nokkahuilulle syttyis samalla tavalla kuin minä, niin kurkatkaa toinen noista videoista. Nokkahuilua voi oikeasti soittaa tosi kauniisti ja Dorothee Oberlingerin soitto on todiste siitä :) Tästä naisesta tuli kyllä heti mun musiikillinen esikuvani !