Miltä tuntuu liimata katse tauluun, ja huomata minuutteja myöhemmin tuijottavansa samaan pisteeseen, muistamatta ,mitä opettaja tai luokkatoverisi ovat juuri hetkeä aiemmin sanoneet ? Tai maata käytävän kylmällä lattialla silmät kiinni toivoen, että kun avaat silmät ei voi enää pahoin ja kaikki se sisällä vellova tunne on poissa ?





Haluaisin, että joku ravistelisi minut hereille tästä päättymättömästä painajaisesta.