Mä en muista, koska viimeksi olisin ollut onnellinen. Koska viimeksi olisi ollut hyvä olla.

Mä en muista, koska viimeksi kellään olisi ollut aikaa kuunnella mua.

Enkä mä oikeastaan edes kaipaisi keskustelua. Välttämättä. Kaipaisin vaan sitä, että saisin itkeä tän kaiken ulos ja joku pitäis mua sylissä ja sanois, että tästä selvitään.

Unohdin, miten pienillä jutuilla osoitat, että olet sittenkin vielä siinä. Sittenkin vielä minua varten. Ettet ole minua unohtanut tai minulle vihainen.



Ehdin jo unohtaa, miten lämpöinen halaus sinulla on. Kiitos, että olet siinä.