Mä en muista, koska viimeksi kellään olisi ollut aikaa kuunnella mua.
Enkä mä oikeastaan edes kaipaisi keskustelua. Välttämättä. Kaipaisin vaan sitä, että saisin itkeä tän kaiken ulos ja joku pitäis mua sylissä ja sanois, että tästä selvitään.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Mä en muista, koska viimeksi olisin ollut onnellinen. Koska viimeksi olisi ollut hyvä olla.
Mä en muista, koska viimeksi kellään olisi ollut aikaa kuunnella mua.
Enkä mä oikeastaan edes kaipaisi keskustelua. Välttämättä. Kaipaisin vaan sitä, että saisin itkeä tän kaiken ulos ja joku pitäis mua sylissä ja sanois, että tästä selvitään.
Mä en muista, koska viimeksi kellään olisi ollut aikaa kuunnella mua.
Enkä mä oikeastaan edes kaipaisi keskustelua. Välttämättä. Kaipaisin vaan sitä, että saisin itkeä tän kaiken ulos ja joku pitäis mua sylissä ja sanois, että tästä selvitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti