a bleeding heart that begs to stop beating...
perjantai 22. tammikuuta 2016
tiistai 19. tammikuuta 2016
Olen kyllästynyt. Uupunut tähän elämään.
On enää vaikea nähdä missään mitään järkeä.
Tuntuu, että Jumala rankaisee mua jostain. Ehkä kaikista niistä synneistä joihin olen syyllistynyt. Ehkä siitä etten vain ole täydellinen kristitty ja ihminen. Ja ehkä myös siitä, että kehtaan ajatella kaikkivaltiaan hyvän Jumalan rankaisevan mua.
En jaksa enää itseäni. Olen niin kyllästynyt olemaan minä.
Mun ajatuksiin on kaiverrettu sanat turha, hyödytön, tyhmä, läski.
Ne on veitsellä kaiverrettu sinne eivätkä ne koskaan lähde pois.
Musta ei koskaan tule entistä. Se minä, joka joskus oli ei enää koskaan palaa.
En ehkä enää jaksa uskoa toipumiseen.
On enää vaikea nähdä missään mitään järkeä.
Tuntuu, että Jumala rankaisee mua jostain. Ehkä kaikista niistä synneistä joihin olen syyllistynyt. Ehkä siitä etten vain ole täydellinen kristitty ja ihminen. Ja ehkä myös siitä, että kehtaan ajatella kaikkivaltiaan hyvän Jumalan rankaisevan mua.
En jaksa enää itseäni. Olen niin kyllästynyt olemaan minä.
Mun ajatuksiin on kaiverrettu sanat turha, hyödytön, tyhmä, läski.
Ne on veitsellä kaiverrettu sinne eivätkä ne koskaan lähde pois.
Musta ei koskaan tule entistä. Se minä, joka joskus oli ei enää koskaan palaa.
En ehkä enää jaksa uskoa toipumiseen.
perjantai 11. joulukuuta 2015
Ei oo aikaa.
Tänään ei sovi.
Tällä viikolla ei sovi.
Ei pysty.
Hiljalleen alan oppia elämään yksin. Totun siihen, etten tapaa ketään, etten puhu kenellekkään. Että olen yksin ja itsekseni. Vielä kuitenkin toisinaan sattuu, kun kaipaan välittämistä, aikaa, keskustelujamme. Sitten muistan kuka olen, ja muistan ettei mulla ole arvoa. Mä en merkitse sulle mitään, ja siksi sillä ei ole väliä, miltä musta tuntuu.
Olen jo tottunut siihen, etten koskaan kelpaa. En koskaan. Mussa on jotain pielessä.
Tänään ei sovi.
Tällä viikolla ei sovi.
Ei pysty.
Hiljalleen alan oppia elämään yksin. Totun siihen, etten tapaa ketään, etten puhu kenellekkään. Että olen yksin ja itsekseni. Vielä kuitenkin toisinaan sattuu, kun kaipaan välittämistä, aikaa, keskustelujamme. Sitten muistan kuka olen, ja muistan ettei mulla ole arvoa. Mä en merkitse sulle mitään, ja siksi sillä ei ole väliä, miltä musta tuntuu.
Olen jo tottunut siihen, etten koskaan kelpaa. En koskaan. Mussa on jotain pielessä.
perjantai 20. marraskuuta 2015
En oikein tiedä, minne muualle avautuisin. Mulla ei oikein ole ketään.
Mä oon väsynyt tuntemaan näin.
Mä olen väsynyt olemaan sisältä kuollut.
Mä olen väsynyt tähän toivottomuuteen ja pimeään.
Mä oon väsynyt siihen, etten nää ympärilläni kuin pimeää.
Mä olen väsynyt tuntemaan itseni arvottomaksi.
Mä olen väsynyt pitämään ylhäällä näitä kulisseja.
Mä olen väsynyt tähän näyttelemiseen.
Väsynyt esittämään jotain, mitä en ole.
Väsynyt siihen, että musta tuntuu ettei mulla ole syytä taistella.
Väsynyt elämään.
Mä oon väsynyt tuntemaan näin.
Mä olen väsynyt olemaan sisältä kuollut.
Mä olen väsynyt tähän toivottomuuteen ja pimeään.
Mä oon väsynyt siihen, etten nää ympärilläni kuin pimeää.
Mä olen väsynyt tuntemaan itseni arvottomaksi.
Mä olen väsynyt pitämään ylhäällä näitä kulisseja.
Mä olen väsynyt tähän näyttelemiseen.
Väsynyt esittämään jotain, mitä en ole.
Väsynyt siihen, että musta tuntuu ettei mulla ole syytä taistella.
Väsynyt elämään.
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
torstai 22. lokakuuta 2015
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
How do I un-know people
Seuraava ihminen, joka ei jaksa olla läsnä mun elämässä mutta kehtaa laittaa näitä "lässyn lässyn lää lää lää.... siu! voimia! jaksamisia ! " viestin niin lupaan, että heitän jollain. Älä esitä välittäväs kun en kerran välitä. Ei sanoilla oo mitään merkitystä koska ilman tekoja ne on tyhjiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)