Aamukahvia ja keskustelua. Metafora, jota kukaan muu ei tajua.



Neljän tunnin yöunet ja kahden tunnin päikkärit.

 

Hetki ymmärrystä, hetki välittämistä. Mutta vain hetki.



Ja vaikken ole iloinen tai joulufiiliksissä, toivon, että muilla olisi iloinen joulu.

'

I feel I'm standing in the middle of a crowded room, screaming at the top of my lungs, and no one even looks up.














It's like drowning. Except you can see everyone around you breathing.

Pidän elämää ja maailmaa outona ja kummalisena ja itseäni vielä niin pienenä. Maailma on niin iso ja pelottava paikka.




Ja sinä naurat minulle kun puhun itsestäni tyttönä enkä naisena.





Ja sanot, että minun pitää arvostaa itseäni, koska se on oikein ja totta.





Mutta se on vaikeaa. Ja toisinaan sitä on niin yksin ja hukassa.

I'd like to tell you that things will get better tomorrow. But I've been through so many tomorrows and nothing has changed.

Miltä tuntuu liimata katse tauluun, ja huomata minuutteja myöhemmin tuijottavansa samaan pisteeseen, muistamatta ,mitä opettaja tai luokkatoverisi ovat juuri hetkeä aiemmin sanoneet ? Tai maata käytävän kylmällä lattialla silmät kiinni toivoen, että kun avaat silmät ei voi enää pahoin ja kaikki se sisällä vellova tunne on poissa ?





Haluaisin, että joku ravistelisi minut hereille tästä päättymättömästä painajaisesta.

Saatan olla loman tarpeessa

Rakastan valvoa puoli kolmeen aamuyöllä koulutehtävien parissa. Työelämässä olis niin paljon ihanempaa olla, sun ei tarvii hajoilla tekemättömiin juttuihin 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa ja 365 päivänä vuodessa. Tän nykyisen koulutussysteemin selkee tarkotus on polttaa loppuun jo ennen työelämää...

No matter how hopeless

Kyseinen elokuva on mielestäni paras elokuva ikinä ! oon nähnyt tän about miljoona kertaa ! ja ekoilla treffeilläni ikinä, mut on viety katsomaan tää 3D:nä ! Tänään ekaa kertaa 2 vuoteen aion katsoa tän voin kyllä luvata että kyynel kanavat aukee aivan varmasti ♥ että telkkarit auki sitten yhdeksältä eikös niin !

I'm not even the second choice

 Opettelin joskus lukioikäisenä kutomaan kunnolla vaikka ekat lapaset olenkin tehnyt jo ala-asteella. Rakastan käsitöitä, eniten kutomista :) Tähän aikaan vuodesta selaan kaikkia käsityölehtiä ja blogeja etsien mielenkiintoisia ohjeita. Erityisesti näin syksyisin puikot lähes kasvavat käsiini kiinni, koska koko ajan tekisi mieli tehdä jotain ja joulukin lähestyy ! Olen jo hyvissä ajoin alkanut miettiä, mitä tahdon antaa lahjaksi ja selaillut vähän kuvia ja tuijotellut kauppojen lankahyllyjä inspiraation toivossa :) Pyrin tänä vuonna siihen, että mahdollisimman moni lahjoistani olisi itse tehty ! Onneksi meillä koulussa saa kutoa luennoilla, jolloin keskityn paremmin ja saan töitäni myös hyvin eteenpäin :)

Ajattelin myös tehdä oman pikku tempauksen, josta ajattelin, että olisi kiva kertoa täällä sen toivossa että joku muu innostuu samasta :) Tavoitteeni on joululahjojen lisäksi kutoa pipoja,sukkia ja lapasia ja antaa niitä lahjoituksena seurakunnallemme, jotka voivat välitttää ne sitten eteenpäin niitä tarvitseville :) Toinen idea minkä sain oli, että tekisin ainakin pari pakettia jossa olisi sukat tai lapaset, käärisin ne lahjapaperiin ja laittaisin kortin päälle ja jättäisin paketin johonkin yleiselle paikalle, mistä joku voi sen sitten mukaansa poimia ! Sillä tavalla voisi tehdä hyvää ja piristää jotain ihan tuntematonta ihmistä. Toisaalta näitä nimettömiä paketteja voisi myös jättää vaikkapa kaupan kassalle tai vaikka kirjastontädille ja pyytää antamaan seuraavalle ihmiselle joka tulee asioimaan. Yritän tosissani ehtiä toteuttamaan tuon idean, koska miettikää nyt miten mukava yllätys olisi jos löytäisi tuollaisen paketin ! Ja mikä estää ostamasta vaikka suklaarasiaa ja käärimästä sitä lahjapaperiin ja tekemästä samoin. Ideoitahan on ihan loputtomasti :)

Ja kun nyt vielä tähän lahjatempaukseen päästiin niin mainostan mun ehdotonta joulusuosikkia, Joulun Lapsi- kampanjaa ! Tutustu ja osallistu :) Meitä on siunattu melkoisella vauraudella, eikä paljoa vaadi koota vaikka kaveriporukan kanssa tuollainen paketti :) Pieni lahja on suuri ihme <3

Huomaan ajoittain, että musta huokuu oikein aaltoina negatiivisuutta. Se johtuu siitä, että oon antanu itteni kyynistyä liikaa. Uskoin joskus ihmisten hyvyyteen, uskoin joskus rakkauteen ja oon uskonu moneen muuhunkin asiaan, mutta oppinut ne satukirjojen fantasiatarinoiksi. Just viime viikolla mua kuvailtiin vanhaksi ja kyyniseksi. Ensimmäinen oli leikeillään ei 20- vuotias oo vielä vanha (vai onko ? ), mutta vaikka toi kyyninenkin oli ehkä vähän läpälle heitetty niin sen allekirjoitan kyllä itsekin. Huomaan kyynistyneeni, tosi paljon. Erityisesti itseni suhteen. Ja se on kohottanut mun itsekuria, sitä mitä odotan itseltäni. Tänään olin yksissä treeneissä ja jo mennessäni pohdin, että onkohan tää mun paikka. Tytöt joiden kanssa matkustin, 2 hyvää ystävääni, on huippu hoikkia ja nättejä, urheilullisia tyttöjä. Ja sitten olen minä, ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin kaikki ketkä mut tuntee tietää, etten ole urheilullinen (saatan hehkuttaa sitä, että tanssin tai teen jotain muuta, mutta urheilulliseksi mua ei voi kuvata ). Ulkonäöltä muistutan valasta ( jos olette ihan rehellisiä itsellenne, ettekä yritä nuoleskella mua niin allekirjoitatte tän väitteen ). Ja muut joukkuelaiset, upeet kropat, kauniita tyyppejä ja sitten mä ihan ruma, lihava ja vääränlainen.Tuossa ehkä ne päällimäiset mietteet siitä, miksi musta ei ole tänään treenatun lajin harrastajaksi. Toivoin, että olisi, oon aina fiilistelly kyseistä lajia, mutta kaikkee ei elämässä voi saada ja se on vaan joskus hyväksyttävä.

 

Totuus satuttaa siksi, että se on totuus. Siksi kiusaaminen on jättänyt muhun jäljet. Mutta totuuden aiheuttamaa kipua enemmän inhoan valheella lohduttamista. Ärsyttää aina vängätä tästä aiheesta ihmisten kanssa, koska peili ei valehtele ja jos mä näen peilistä sellasen ruman muodottoman valaan niin niin näkee muutkin, halus ne sitä myöntää tai ei.



Tässä ois sitten varmaan elämänohje mun ystäväpiirille :D

ps. pahoittelut kaikille joita ärsytin tänään negatiivisilla kommenteilla, pidän teidän puolesta peukkuja etten enää ens viikolla oo paikalla niitä laukomassa :D