Ajatuksia tältä päivältä

Opettelen elämässä tekemään järkevämpiä ja aikuismaisempia ratkaisuja, jotka ovat mulle itselleni hyväksi. Yksi niistä oli se, että jäin tänään kotiin sairastamaan. Viimeksi lukion kakkosella tai abina  olen jäänyt kotiin sairastamaan ja sillä välillä on tullut sairastettua jokunen flunssa. Nyt kävi niin, että sunnuntai-iltana tunsin tulevani kipeäksi ja tiesin että päälle oli tulossa flunssa. Maanantai-aamuna junaillessani itseäni kouluun ajattelin vielä selviäväni päivästä, mutta viimeisen 45 minuutin aikana koulussa tajusin, että tästä ei tule mitään. Kahdella lähijunalla seikkailin itseni serkkuni asunnolle, jonne jätin tavarani ja suunnistin lähimpään apteekkiin ostamaan flunssalääkkeitä. Olo oli kurja potenssiin miljoona kun viimein illalla kaaduin vierassängylle.

Nyt 14 tunnin yöunien ja koko päivän löhöämisen jälkeen oloni on jo siedettävä ja lääkkeet tehoavat. Huomenissa koulussa on jo vaikka mitä tärkeää ja siksi en voi viettää toista kotoilupäivää putkeen, vaikka ehkä tahtoisinkin ja se olisi järkevää. Se mikä tästä tekee poikkeuksellista on, että olen niin perfektionisti ja koulu-,työ- ja vastuuorientoitunut, että en anna itselleni lupaa sairastaa, koska ei muka ole aikaa. Se yhdistettynä stressiin ja muihin asioihin takaa sen, että flunssasta parantuu hitaammin ja flunssaan sairastuu useammin. Aika herkästi aiheutan tällä myös  sen, että flunssa menee korviin, keuhkoputkeen tai kurkunpäähän ja aiheuttaa tulehduksen, jolloin resepti tuskalliseen elämään ja antibioottikuuriin on valmis. Nyt voimmekin koputtaa puuta ja pitää sormet ja varpaat ristissä, etten toistamiseen tämän vuoden aikana saa korvatulehdusta.





Rohkaisen siis tekemään niin kuin itselle on hyväksi. Jos on tulossa kipeäksi tai on jo kipeä, kannattaa jäädä kotiin lepäämään. Ei maailma yhteen tai kahteen sairastelupäivään kaadu. Tai jos on kamalasti työ tai koulujuttuja, mutta oma jaksaminen alkaa olla vaakalaudalla niin kannattaa miettiä, mistä voisi karsia. Itse olen tässä asiassa valtavan huono ja nykyään pystyn myöntämään sen. Yritänkin opetella myös sitä, että on ihan ok, että oma jaksaminen voi joskus mennä koulutehtävien ajassa palauttamisen tai jonkin muun asian edelle.

Ja vielä oivallus, jonka eräs kaverini teki ja jonka allekirjoitan täysin. Harvoin sitä on tullut kotona asuessa arvostettua sitä, että silloin kun on sairastanut niin vanhemmat on kantaneet apteekista lääkkeitä ja laittaneet ruokaa ja keittäneet teetä tai kaakaota tai mehua ja suurinpiirtein peitelleet sänkyyn. Tajusin eilen viimeisillä voimillani apteekkiin raahautuessani, että se on aika korvaamatonta ja arvostettavaa, että vanhemmat on hoivanneet mua kun olen sairastanut. Nyt kun pitää olla itsenäinen aikuinen ja asua yksin niin se on juttu aivan erikseen. Ei ole enää kukaan laittamassa ruokaa tai hakemassa lääkkeitä vaan ne jutut pitää tehdä itse, oli kuinka kuollut tahansa.