I can’t stop my hands from shaking cos I’m cold and alone tonight

Puolisen tuntia lähtöön. Varmaan olisi paljon rakentavampaakin tekemistä, kuin istua tässä ja juoda kahvia ja kirjoittaa blogia, mutta väliäkö sillä. Matkalaukku elämä on taas arkea. Inhoan ja rakastan sitä samanaikaisesti. Kamalaa se on aina silloin, kun ei tekisi mieli lähteä. Ja iloista aina silloin kun on jotain, mitä odottaa. Nyt se tuntuu lähinnä vastenmieliseltä siksi, että olen väsynyt ja flunssainen ja oikeastaan mikään ei kiinnosta. Edessä on pitkä kouluviikko ja vaikka opiskeltavat asiat ovatkin mielenkiintoisia niin energiaa opintoihin ei silti tunnu olevan.

Tasan vuosi on tänään kulunut siitä, kun siviilisäätyni muuttui parisuhteessa olevasta sinkuksi. Sen ajatteleminen ei onneksi enää juuri satu. Ainakaan niin paljoa, kuin se sattui vuosi sitten. Edistystä on siis tapahtunut. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Aloitin opinnot unelma-ammattiini, joskin epäilen tasaisin väliajoin, onko minusta siihen. Onneksi on ihmisiä ympärillä, jotka vakuuttaa ettei minulle sopivampaa ammattia ole. Vuoden aikana olen ajoittain tuntenut olevani vapaa ja onnellinen pieni lintu taivaalla, joka on vapaa tekemään ja seikkailemaan. Toisina hetkinä olo on ollut kuin häkkiin suljetulla linnulla, joka haluaisi vapauteen ja onneen, mutta on liian uupunut edes yrittämään.

Odotan innolla mitä seuraava vuosi tästä hetkestä eteenpäin tuo tullessaan. Toivon sen tuovan onnellisuutta. Toivon voivani osata tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ovat minulle hyväksi. Jotka tekevät minut ja lähimmäiseni onnellisiksi. Tahdon palvella Jumalaa siellä, minne hän on minut asettanut ja tehdä iloisia asioita. Tahdon seikkailla ja olla vapaa. Tahdon sanoa kyllä uusille ja mielenkiintoisille asioille ja haalia repuntäydeltä uusia kokemuksia.

Toivon myös, että vuoden päästä minusta ei tunnu niin yksinäiseltä kuin nyt. Toivon, että vuoden päästä aina kun minusta tuntuu että minulla on asia, oli se sitten hyvä tai paha, jonka haluan jakaa jonkun kanssa tiedän heti, että on olemassa joku, jota asiani kiinnostaa. En toivo välttämättä seurustelusuhdetta, koska uskon, että sellainen tulee jossakin kohtaa, sitten kun olen sellaiseen valmis. Toivon vain sitä, etten olisi niin yksin.