Tuntuu kuin puristuisin kasaan. Ahdistus kiertää lonkeronsa ympärilleni ja tekee parhaansa tukehduttaakseen mut. Olo on kuin olisit hukkumaisillasi, pinnan alla pääsemättä pois. Yritän haukkoa henkeä, mutta olen tukehtumaisillani.

Viimeksi sä sanoit, että kiva nähdä mun molemmat kädet paljaina. No sitä iloa kestikin kauan. En jaksanut enää tsempata.

Sä sanoit, että mä näytän siltä kuin oisin romahtamaisillani. Oletko sä varma että sä pärjäät ?
Nyökkäsin niellen kyyneleeni. Oikeasti mä en tiedä. Mä en tiedä voinko mä enää luvata, että mä pärjään. Siksi, etten tiedä pystynkö pitämään sitä lupausta.

Depression is like drowning. Except everyone around you are breathing.